Pohjois-Savon hyvinvointialueelle kertyi kahden ensimmäisen toimintavuoden aikana 123 miljoonaa euroa alijäämää. Vaikka talous kääntyi voitolliseksi vuonna 2025, alijäämät rasittavat edelleen alueen toimintaa. Aluevaltuusto haki elokuussa lisäaikaa niiden kattamiseen vuoteen 2029 saakka, ja valtiovarainministeriö käynnisti alueella ennakoivan talouden arviointimenettelyn.
Tulevat vuodet ovat vaikeita. Palkkaratkaisut nostavat palkkoja syksystä 2026 vuoden 2028 loppuun kuusi prosenttia, ja väestön ikääntyminen kasvattaa palvelutarvetta. Alueen rahoitus ei kuitenkaan kasva ensi vuonna lainkaan. Tämän päälle tulee 113 miljoonan euron alijäämä, joka pitäisi kattaa kolmessa vuodessa. Hyvinvointialuejohtaja Marko Korhonen on ennakoinut, että tilanne johtaa muun muassa sotekeskusten lakkauttamisiin.
Hyvinvointialueuudistus hyväksyttiin eduskunnassa lähes yksimielisesti. Jo silloin tiedettiin, että sotea tulee korjata kokemusten karttuessa. Nyt tärkein korjauskohde on rahoituslaki.
Ensinnäkin poikkeuksellisen suurelle alijäämälle pitää mahdollistaa nykyistä pidempi kattamisaika. Alijäämää ei annettaisi anteeksi eikä vastuuta tasapainottamisesta poistettaisi. Sopeuttaminen tehtäisiin aikataulussa, joka ei pakota kohtuuttomiin leikkauksiin.
Toiseksi rahoitusperusteita on tarkistettava. Pohjois-Savossa ikääntyminen, sairastavuus ja pitkät etäisyydet nostavat palvelujen kustannuksia. Rahoitus ei kuitenkaan huomioi etäisyyksiä riittävästi. Sairastavuudesta saatu rahoitus perustuu diagnosoituihin pitkäaikaissairauksiin. Malli mittaa osin kirjaamiskäytäntöjä eikä todellista palvelutarvetta.
Lisäksi rahoitusmalli suosii nuoria ja väestöltään kasvavia alueita. Myös vieraskielisten määrä tuo lisärahoitusta. Orpon hallituskaudella Suomeen on muuttanut noin 190 000 henkilöä, valtaosa etelän kasvukeskuksiin. Tämän seurauksena jopa miljardi euroa on siirtymässä maakunnista muuttovoittoa saaville alueille. Malli rankaisee alueita, joiden väkimäärä pysyy ennallaan tai vähenee, vaikka palvelutarve kasvaa.
Jos muutoksia ei tehdä, esimerkiksi perusterveydenhuollon saavutettavuus rapautuu. Riskinä on myös hoivapalvelujen keskittämisen jatkuminen, mikä vaikeuttaisi muun muassa läheisten vierailuja. Mahdolliset henkilöstön irtisanomiset vaikeuttaisivat merkittävästi lakisääteisten palveluiden järjestämistä.
Vesa Linnanmäki
