Valtiovarainministeri Riikka Purra ilmoitti 19. helmikuuta eduskunnan kyselytunnilla, ettei hallituksella ole tällä hetkellä suunnitelmia Itä-Suomen erityistalousalueen edistämiseksi. Viesti herätti maakunnissa aiheellisen huolen: onko hallitus perumassa ohjelmaansa kirjaamia lupauksia kriisissä olevien alueiden tukemiseksi?
Valtiovarainministerin viesti on valitettavan hyvin linjassa myös pidemmän aikavälin kehityksen kanssa. Niukkenevat voimavarat suunnataan yhä useammin etelän väkirikkaille alueille.
Itäisen Suomen maakunnat sopivat joulukuussa yhteisistä eduskuntavaalitavoitteistaan. Tavoitteiden keskiössä ovat saavutettavuus ja infrastruktuuri: rautatie- ja tieverkko, toimivat lentoyhteydet sekä sähkö- ja laajakaistaverkot. Itä-Suomen kannalta on olennaista, että seuraava hallitus, sen koostumuksesta riippumatta, hahmottaa Itä-Suomen strategisen merkityksen myös koko Suomelle. Otan esimerkin raiteiden kehitystarpeista.
Saimaan kanavan sulkeuduttua Savon radasta on tullut tonneilla mitattuna Suomen pitkittäisliikenteen pääväylä. Rataosuudella kulkee tällä hetkellä enemmän rahtia kuin pääradaksi nimetyn Pohjanmaan radan pohjoisosassa. Savon radan välityskyky on kuitenkin käytännössä jo tapissaan.
Radalla kuljetetaan idässä tuotettuja maa- ja metsätalouden sekä kaivannais- ja teknologiateollisuuden tuotteita. Ilman niitä muu Suomi olisi pulassa. Yksi esimerkki strategisesti välttämättömästä tuotannosta on Euroopan ainoa ja apatiittikaivos Siilinjärvellä.
Suomen geopoliittisessa keskustelussa on viime vuosina tunnistettu myös maamme liiallinen riippuvuus Itämerestä. Mikäli Itämeren liikenne kriisiytyisi, jopa 95 prosenttia Suomen tavaraliikenteestä voisi pysähtyä. Saattaisi käydä kuten nyt Hormuzinsalmella: vakuutusyhtiöt eivät enää suostuisi vakuuttamaan riskialueen kautta kulkevaa laivaliikennettä. Siksi myös EK on korostanut pohjoisten yhteyksien merkitystä. Ratayhteys Narvikiin avaisi Suomelle suoran väylän Atlantille ja valtameriliikenteeseen. Tämänkin strategisen suunnan yhdeksi pullonkaulaksi muodostuu Savon radan välityskyky.
EK:n arviosta huolimatta muun muassa Uudenmaan maakuntahallituksen puheenjohtaja Jarno Limnell (kok.) nostaa Helsingin sanomien mielipidekirjoituksessa etusijalle Etelä-Suomen infrastruktuurin ja Itämeren satamaliikenteen kehittämisen (HS 8.2.2026).
Itä-Suomen erityistalousalue ei ainakaan alkuvaiheessa koskisi Pohjois-Savoa tai Pohjois-Karjalaa. Tuki kohdistuisi Venäjän hyökkäyssodasta pahiten kärsineisiin Kymenlaaksoon ja Kainuuseen. Kyse ei ole kuitenkaan vain yksittäisten maakuntien hyödystä. Uusi aluepoliittinen työkalu antaisi valtiolle jatkossa mahdollisuuden reagoida harvaan asuttujen alueiden tarpeisiin esimerkiksi verotuksen keinoin. Samalla voitaisiin oikaista tilannetta, jossa maakunnissa syntyvä yhteisövero kertyy pääosin pääkaupunkiseudulle.
Aiemmat sukupolvet ymmärsivät, ettei Suomea voida rakentaa vain väkirikkaimpien alueiden ehdoilla. Sama pätee myös jatkossa. Koko Suomi tarvitsee edelleen myös Itä-Suomea.
Vesa Linnanmäki
Pohjois-Savon maakuntahallituksen puheenjohtaja (Kesk.)
