Hyvät kansalaiset ja vappua juhlistavat kuopiolaiset,
Vappu on meille suomalaisille ollut aina työn juhla. Kevättä on meillä otettu vastaan munkkeja syöden ja simaa juoden. Lapset ovat iloinneet serpentiineistä ja ilmapalloista. Omassa perheessäni päivä on kulunut usein arkisesti kodin askareissa, puutarhan kevättöissä tai rakennushommissa.
Asennoituminen vapun viettoon on menneinä vuosikymmeninä saattanut Suomessa vaihdella. Työn juhla saattoi myös jakaa kansaa. Osa teki töitä siksi, että oli vappu, osa ei töitä tehnyt siksi, että oli vappu.
Pilke silmäkulmassa maaseudulla, jossa asun, on vappua saatettu kutsua jopa lannanlevityspäiväksi.
Uskoakseni tänä päivänä nämä jakolinjat ovat monin paikoin poistuneet. Ajassa, jossa työttömyys on historiallisen korkealla eikä talous kasva, ymmärrämme kaikki työn arvon.
Arvostettava kuulijani, vaikka ymmärrys työn merkityksestä yhdistää meitä, voi puhe työstä kuulostaa tänä vappuna erilaiselta kuulijasta riippuen. Työssä käyvä voi iloita vapaapäivästä. Työtön, joka uupumukseen asti on lähetellyt työhakemuksia, saattaa parahtaa: kunpa vihdoin tärppäisi. Eläkeläinen saattaa pohtia, kohdistuvatko leikkaukset myös hänen ainoaan tulonlähteeseen. Opiskelija etsii kuumeisesti harjoittelu- tai kesätyöpaikkaa. Lapsiperheessä mietitään rahojen riittävyyttä. Yrittäjä kantaa huolta sekä omasta selviytymisestään että työntekijöistään.
Hyvät ystävät, työn juhlassa on tänä keväänä tummemmat kehykset kuin miesmuistiin. Kun valtion talous ei kasva, olemme yhteiskunnassa vakavien kysymysten äärellä.
Kansantalouden peruskaava on kuitenkin yksinkertainen: kansantalouden tuloa kuvaavaan kertolaskuun tarvitaan kaksi tekijää – tehdyt työtunnit ja työn tuottavuus. Kun toinen tai molemmat kasvavat, kansantalous kasvaa. Jos toinen tai molemmat pienenevät, kansantalous heikkenee.
Siitä on vain vähän aikaa, kun Suomessa puhuttiin työvoimapulasta. Sitten tapahtui paljon. Ensin tuli korona, sitten Ukrainan sota. Inflaatio heikensi ostovoimaa. Asuntokauppa hidastui, rakennusala romahti. Kun itäraja sulkeutui, vaikutukset näkyivät erityisesti täällä idässä. Maailmantalouden vaikeudet hyydyttivät viennin. Valtiontalouden leikkaukset heikensivät kotimaista kysyntää. Seurasi massatyöttömyys.
Kuten edellä totesin: kasvu riippuu kahdesta asiasta – tehdyistä työtunneista ja työn tuottavuudesta.
Hyvä uutinen on se, ettei työ ole maastamme minnekään kadonnut. Suurten ikäluokkien eläköityessä työtä on tulevaisuudessa tarjolla myös nuorille. Siksi huolten keskelläkään emme saa lamaantua emmekä vaipua apatiaan.
Tämä on tärkeää, sillä kansantalous on myös psykologiaa. Siksi meidän poliitikkojen tehtävänä on luoda toivoa. Sitä tarvitsevat erityisesti nuoret. Vastuullista ei kuitenkaan ole luoda toivoa ilman perustaa, mutta toivolle paremmasta huomisesta on onneksi katetta.
Hyvät vapunpäivää juhlistavat kuulijat, haluan Pohjois-Savon maakuntahallituksen puheenjohtajana nostaa esiin kolme tietä kasvuun.
Ensimmäinen on sivistys ja osaaminen.
Mikään maakunta ei menesty, ellei se pidä huolta kouluistaan, opettajistaan, ammatillisesta koulutuksesta, korkeakouluista ja tutkimuksesta. Jotta yritykset voivat rekrytoida, tarvitaan osaajia. Nuoret tarvitsevat uskoa siihen, että omalla työllä voi rakentaa tulevaisuuden juuri täällä. Siksi perusopetus ei ole menoerä, vaan elinvoimainvestointi, jota ei ole varaa laiminlyödä vaikeinakaan aikoina. Jokainen lapsi, joka oppii lukemaan, laskemaan ja uskomaan itseensä, on osa Suomen tulevaa kasvua. Kun Kuopio viime syksynä linjasi kouluverkostaan vastoin rajuun keskittämiseen kehottavan konsultin ohjeita, taustalla oli juuri tämä: koulu lähipalveluna tukee oppimista ja yhteistyötä kotien kanssa.
Toinen tie kasvuun on Itä-Suomen mahdollisuuksien täysi hyödyntäminen.
Itä-Suomea on viime vuosina liian usein katsottu ongelmien kautta, vaikka se on monien mahdollisuuksien alue. Meillä on puhdas luonto, metsät, vesistöt, bioenergia, teknologiaosaamista, vahvaa vientiteollisuutta ja turvallinen arki. Merkittävä osa maamme maidon ja lihan tuotannosta sijaitsee täällä. Samalla Itä-Suomen merkitys huoltovarmuudelle ja turvallisuudelle on kasvanut.
Viime syksyn PK-yritysbarometrissa Pohjois-Savo nousi koko maan ykköseksi yritysten suhdanne- ja kasvunäkymissä. Näkymät ovat sittemmin hieman tasaantuneet, mutta tulos kertoo edelleen alueen vahvasta kasvupotentiaalista.
Tätä taustaa vasten on syytä kysyä, nähdäänkö Itä-Suomen merkitys myös maamme hallituksessa. Fakta on, että Savon rata on Saimaan kanavan sulkeuduttua noussut maamme pitkittäisliikenteen pääväyläksi, mutta sen välityskyky rajoittaa tällä hetkellä liikennöinnin nopeuttamista. Kun yksiraiteisella radalla ei ole kohtaamispaikkoja, yhteydet esimerkiksi pääkaupunkiin ovat merkittävästi Länsi-Suomea heikommat. Tämä heikentää Itä-Suomen kilpailukykyä. Samaan aikaan maamme hallitus valmistelee miljardiluokan ratahanketta Turun ja Helsingin välille. Aiheellinen kysymys on, miten varmistamme näissä olosuhteissa, että myös Itä-Suomi huomioidaan päätöksenteossa.
Kolmas tie kasvuun liittyy teknologiaan.
Kuten edellä totesin, kasvun ratkaiseva kysymys on tuottavuus. Sitä ei enää nosteta vain tekemällä enemmän, vaan tekemällä fiksummin. Olemme tekoälyn myötä keskellä neljättä teollista vallankumousta.
Tekoäly ei ole uhka, vaan oikein hyödynnettynä se voi olla suuri mahdollisuus. Yksi esimerkki on terveydenhuollossa: kun tekoäly voi kirjata ja jäsentää potilaskeskusteluja, ammattilaisen aikaa vapautuu varsinaiseen hoitotyöhön. Näin tuottavuus kasvaa ja ihmisten kohtaamiseen jää enemmän aikaa.
Tekoälyn hyödyntämisestä on tultava perusosaamista koko yhteiskunnassa. Kyse ei ole vain teknologiasta, vaan siitä, syntyykö Suomeen uutta kasvua ja uusia työpaikkoja.
Tämä edellyttää panostuksia tutkimukseen, kehitykseen ja yritysten uudistumiskykyyn.
Hyvät kuulijat, vapunpäivän tummista kehyksistä huolimatta saamme muistaa, että Suomi on ennenkin noussut vaikeista ajoista – sodasta, jälleenrakennuksesta ja 90-luvun lamasta. Miksi niin ei voisi tapahtua nytkin.
Toivo ei synny tyhjistä sanoista. Sen perustaa valetaan kodeissa, oppilaitoksissa ja työpaikoilla. Toivon kannalta on keskeistä, että saamme palautettua yhteiskuntaamme luottamuksen ilmapiirin. Ilmapiirin siitä, että pidämme jatkossakin toisistamme ja koko maastamme huolta.
Hyvät ystävät, haluan nostaa esiin meille kaikille tutun laulun sanat. Tämä laulu syntyi aikana, jolloin Suomi eli niukkuudessa, nälän ja lapsikuolleisuuden varjossa. Tutun Maamme-laulun sanat luokoot uskoa myös maamme yhteiseen tulevaisuuteen tuleville vuosikymmenille.
“Sun kukoistukses kuorestaan kerrankin puhkeaa,
viel lempemme saa nousemaan,
sun toivos loistossaan,
ja kerran laulu synnyinmaan
korkeimman kaiun saa.”
Hyvää vappua teille kaikille.
