Oppilaat nousevat veneisiin. Pian Ukkovanu ja Akkavanu alkavat lipua kohti vastarantaa. Kari-avustaja soutaa toista venettä.
Valkoinen lasikuituveneen kylki kopsahtaa laiturin reunaan. Pelastusliivit riisutaan ja heitetään veneisiin. Ja sitten uusi reissu, kunnes loputkin oppilaat on saatu yli. Reput selkään ja menoksi.
Edessä vajaan kilometrin nousu.
Kun päästään mäen päälle, opettaja soittaa koululle. Oppilaat kerääntyvät puhelimen luo ja pian kajahtaa huuto ”Vanu on vallattu”. Huuto välittyy keskusradion kautta kaikkien oppilaiden kuultavaksi. Merkiksi vuoren valtaamisesta pystytetään oppilaiden tekemä värikäs kolmioviiri. Jokavuotinen traditio saa jälleen jatkoa.
Sitten on eväiden vuoro. Kohta etsitään suurinta neulasta, käpyä tai lehteä. Sitten tunnistetaan lajeja ja kirjataan havaintoja muistiin. ”Jo 48 lajia”, tuumaavat Saima ja Hanna. ”Taitaa olla ennätys.”
”Ollaan muuten jo aika korkealla. Tiedättekö, että tämä Vanuvuoren laki on 130 metriä Kallaveden yläpuolella, opettaja kertoo. Sen verran me hetki sitten kiivettiin”.
”Mutta ei täältä kyllä kovin hyvin näe”, yksi oppilaista harmittelee.
”Tuosta puiden välistä sentään Puijo kuitenkin pilkistää”, toinen huomaa.
”Mikä tämä on, kysyy joku pojista ja osoittaa kalliosta törröttävää teräksistä lattarautaa. ”Taitaa olla vanhan kolmiomittaustornin kiinnikerautoja”, kouluavustaja-Kari tietää.
Oppilaat alkavat kohta pelata lipun ryöstöä. Opettaja vetäytyy hieman sivummalle. Tuossa on hyvän näköinen kuusi. Näkisikö maisemaa paremmin, jos kiipeäisi tuohon? Korkeutta on jo yli kymmenen metriä. Ylemmäksi on jo hankala päästä, mutta vieläkään täältä ei näe…
Opettajan mieleen nousee kaksi vaihtoehtoa: pitäisi avattava näkymiä tai sitten tänne tarvittaisiin torni. Puiden kaato luonnonsuojelualueelta ei ehkä kuitenkaan onnistuisi.
- -
On talvi. Ja pimeää. Eletään helmikuuta 2023. Metsäkoneen valokeila osuu rinteeseen. Perässä roikkuu 20 metriä pitkä puun runko, yksi tornin kulmatolpista.
Telat painautuvat lumeen ja vaikka mäki jyrkkenee, matka jatkuu vääjäämättömästi kuljettajan tehdessä koko ajan pientä mutkaa. Pian ollaan laella. ”Tämä kuljetus piti ajoittaa talveen, jotta jälkiä ei syntyisi niin paljoa. Onneksi lumi suojaa”
- -
Tässä olisi nyt kahvia. Kuka ottaa?, ”opettaja” kysyy, ja kaataa mustaa kahvia kertakäyttömukiin.
Ryhmä on juuri tullut alas valmiista tornista. Paikalla on toimittajan ja kuvaajan lisäksi kolme hankeryhmän jäsentä ja kaupungin edustaja. Pystytyksen urakoineet Olli, Eelis, Matias ja Matti eivät halunneet lehteen. Samoin suunnittelija ja valvoja Harry ja Jouko puuttuvat paikalta. Mutta ovat he täällä olleet. Ei tätä tornia muuten olisi.
- -
Ideat voivat joskus muhia pitkäänkin ja toteutua, kun tilaisuus tulee. Tämän idean etenemistä helpotti, että lähes kaikilla alueen asukkailla on jonkinlainen suhde Vanuvuoreen. Eikä ajatus tornistakaan ollut uusi. Edellinen torni oli purettu 80-luvulla. Ja uusikin oli ollut kyläläisten puheissa esillä. Kun Vanuvuori vuonna 2019 siirtyi kaupungille, olosuhteet mahdollistavat projektin.
Hankeryhmän ensimmäinen kokous pidettiin helmikuussa 2020. Ensimmäisessä kokouksessa oli paikalla alueen kolme valtuutettua, minun lisäksi Harri Auvinen ja Ismo Apell. Myöhemmin mukaan ryhmään tulivat Harry Dunkel ja Päivi Virtaharju, Juhani Bogdanow ja Simo Räty.
Sitten tarvittiin luvat ja rahoitus. Taustayhdistykseksi lupautui Etelä-Kuopion kylät ry. Rahoitus järjestyi Kalakukko ry:n kautta. Ja kaupungiltakin saatiin pieni osuus.
Nyt torni on valmis ja siihen voi jo kiivetä. Luojan luoma luonto ja itäsuomalainen järvimaisema näyttävät parastaan. Tervetuloa ihailemaan!
Jotakin on toki vielä kesken. Luontopolun, portaiden, parkkipaikan ja opasteiden on määrä valmistua vasta kesän aikana. Ne tehdään talkootyönä.
Talkootyötä on tähän saakka tarvittu suunnitteluun, reittien ja p-alueen avaamiseen, materiaalien kuljetukseen ja siivoukseen sekä johtamiseen ja organisointiinkin. Seuraavaksi talkoomiehetkin pääsevät rakentamaan.
Jo tässä vaiheessa mitä parhaimmat kiitokset kaikille hankkeessa mukana olleille talkoomiehille ja muille projektiin aikaansa antaneille. Erityiskiitokset rakennusliike Builtin Olli, Eelis, Matias, Matti ja Samuli lähes arktisissa oloissa toteutetusta pystytyksestä! Materiaalien kuljetuksesta mäelle vastannut Finnharvestin Jarkko, Maintcranen pystytyksessä avustaneet miehet ja kaikki muut yhteistyökumppanit ansaitsevat samoin suuret kiitokset. Pidetään avajaiset ja juodaan kahvit sitten, kun koko hanke on saatu valmiiksi.
Tornin osoite on Koirakaarre 70. Kävelymatkaa p-alueelta on noin kilometrin verran. P-paikat ovat toistaiseksi rajalliset. Pysäköidään autot niin, ettei mahdollisten hälytysajoneuvojen kulku Koirakaarteen tiellä esty.
