Mitä paremmin perheissä voidaan, sitä harvemmin perhe tarvitsee yhteiskunnan tukea. Jos yhteiskunnan kehittymistä tarkastellaan perheiden taloudellisen ja henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta, ei kehitys ole ollut viime vuosikymmeninä ollut pelkästään myönteistä.  Kunnallisen kotipalvelun vähentyminen, välillisten verojen kasvu, lapsilisien reaaliarvon huomattava lasku 90-luvulta alkaen, kiireen lisääntyminen sekä työelämän vaatimusten kasvu ovat esimerkkejä perheitä haastavasta kehityksestä.

Perheiden hyvinvointi heijastuu myös lapsiin. Siksi perheitä koskevilla päätöksillä on usein vaikutuksia pitkälle tulevaisuuteen. Poliittisten päätösten vaikutuksia perheisiin kokonaisuutena tulee arvioida jatkossa nykyistä paremmin.

  1. Kunnallista kotiavun saamista tulee helpottaa.
  2. Lapsilisien tasoa tulee nostaa perheiden taloudellisen aseman parantamiseksi. Lapsilisät tulee sitoa indeksiin. Pienituloisimmille perheille tulee lisäksi kohdentaa harkinnanvaraista tukea.
  3. Perhevapaauudistus on syytä toteuttaa seuraavalla hallituskaudella, siten että perheillä säilyy edelleen valinnanvapaus valita lapselleen joko kotihoito tai varhaiskasvatuspaikka 3-vuotiaaksi asti.
  4. Pienistä päivähoitoryhmistä hyötyvät erityisesti alle kolmevuotiaat lapset. Tämä on huomioitava varhaiskasvatuksen kehittämisessä. Myös perhepäivähoidon toimintaedellytyksiä ja ammatin vetovoimaa tulee kehittää. Kodinomainen perhepäivähoito on kunnalle myös edullista.
  5. Perheille annettavaa tukea on koordinoitava nykyistä paremmin.
  6. Työn ja perheen yhteensovittamista on tulee helpottaa. Suomen työmarkkinat ovat tässä suhteessa poikkeuksellisen jäykät. Työn ja muun elämän yhteensovittamista tarvitaan myös silloin, kun tulee tarve huolehtia sairaasta omaisesta tai ikääntyneistä vanhemmista.
  7. Lapsen syntymästä aiheutuvat kustannusten jakaminen täytyy uudistaa. Kustannusten kohdentaminen äidin työnantajalle heikentää työmarkkinoiden tasa-arvoa.
  8. Vanhusten omaishoidon tukea heitä hoitaville henkilöille tulee lisätä, jotta vanhukset voisivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Samalla on huolehdittava omaishoitajien jaksamisesta mm. riittävien vapaapäivien muodossa.

Mm. näillä keinoilla voimme edesauttaa perheiden jaksamista.

Perheitä koskevien ajatusteni perusteita

Perheitä on monenlaisia. On lapsiperheitä, työssä käyvien ja eläkeläispariskuntien perheitä. Joissakin perheissä on vain yksi huoltaja. Myös yksin asuva muodostaa oman pienen perheensä. Tällaisessa kodissa sukulaisten, ystävien ja harrastusten merkitys saattaa korostua.

Santeri Alkion mukaan ”Jokainen koti on maailman keskipiste”. Noin 100 vuotta vanha kiteytys on mielestäni edelleen ajankohtainen. Koti on paikka, josta lähdetään ja jonne palataan. Pienelle lapselle koti on vanhempien syli. Leikki-ikäisen koti laajenee jo pihalle ja naapurustoon. Kouluikäiset tankkaavat kotona huolenpitoa ja ruokaa. Aikuiselle koti on palautumispaikka työelämän vaatimuksista ja perhe-elämän keskus.

Olen itse seitsenlapsisen perheen isä. Tällä hetkellä omassa perhearjessani korostuu lapsiperheiden kysymykset kuten päivähoito, koulu ja harrastukset sekä perhearjen ja työelämän yhteen sovittaminen. Omat vanhempani elävät vaihetta, jossa pesä on jo tyhjentynyt. Heidän ikäluokan kotona asumisen kannalta keskeistä on ennen muuta sosiaali- ja terveyspalveluiden hyvä saavutettavuus.  Asuupa kodeissa ja asunnoissa kuinka paljon ihmisiä tahansa, tai sijaitsevatpa ne taajamissa tai haja-asutusalueilla, olennaista on, että lainsäädäntöä kehitetään tasapuolisesti ja siten, että se tukee erilaisten kotien ja perheiden hyvinvointia.

Tuemme vastuullista vanhemmuutta, aikuisuutta ja vahvaa läsnäoloa lasten elämässä. Vanhemmilla pitää olla mahdollisuus olla lastensa lähellä ja perhearjessa tasavertaisesti. (Keskustan periaateohjelma 2018)

Seuraavassa käsittelen kotia ja perhettä koskevia havaintoja sekä niitä koskevia toimenpide-ehdotuksia seuraavalle hallituskaudelle:

  1. Kaikki lapsiperheet eivät voi hyvin. Perheen pitkittynyt pahoinvointi saattaa johtaa lasten syrjäytymiseen myöhemmällä iällä. Tällä hetkellä ”syrjässä” on jo noin 70 000 nuorta. Asiantuntijoiden mukaan syrjäytyminen on voimakkaasti periytyvää. Lisäksi varhaislapsuuden hoiva tai sen puute muokkaavat voimakkaasti kasvavan lapsen persoonallisuutta. Siksi perheille tulisi antaa tukea erityisesti jo silloin, kun lapset ovat aivan pieniä eli 0-3 vuotiaita. Viime vuosikymmeninä kehitys on kuitenkin kulkenut aivan päinvastaiseen suuntaan. Esimerkiksi lapsiperheille annettavaa kotiapua on leikattu voimakkaasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Jos Suomessa noin 40 vuotta sitten sai kunnalta maksutonta kotipalvelua 60 000 perhettä, on vastaava luku nykyisin enää alle 20 000 perhettä.

Perheille annettavaa kotiapua onkin lisättävä. Ajoissa annettu apu vaikeuksiin joutuneille perheille on myös tehokasta syrjäytymisen ehkäisemistä.

Lape-hankkeessa on tavoiteltu nykyistä parempaa moniammatillisten palveluiden yhteensovittamista. Jatkossa huomiota tulee kiinnittää edelleen moniammatillisen tuen koordinointiin. Se vähentää samalla perheen tarvetta asioida erikseen useiden perheen tukevan viranomaisen luona.

  1. Osa lapsiperheistä on taloudellisesti hyvin ahtaalla. Valtiovallan verotusta ja perhe-etuuksia koskevat päätökset ovat kahden viime vuosikymmen aikana heikentäneet myös lapsiperheiden taloutta. Muiden muassa välillisten verojen merkittävä lisääntyminen on kohdistu rankimmin juuri monen hengen talouksiin. Lisäksi lapsilisien reaaliarvo on laskenut merkittävästi. Jos lapsilisä oli vuonna 1995 noin seitsemän prosenttia keskipalkasta, on se nykyisin enää kolme prosenttia. Kun ottaa huomioon, että vielä 80-luvulla käytössä ollut verotuksen lapsivähennys on poistettu, on yhteiskunnan tuki lapsiperheille suorastaan romahtanut kolmessakymmenessä vuodessa. Mikäli perheellä ei ole mahdollisuutta riittävään toimeentuloon, ruokaan, vaatteisiin ja turvattuun asuntoon sekä turvalliseen asuinympäristöön, horjuttaa se monissa tapauksissa myös vanhemmuutta ja perheen ihmissuhteita.

Lapsilisien tasoa tuleekin tarkistaa. Lisäksi tulee selvittää mahdollisuutta perhekohtaiseen verotukseen, johon sisältyisi lapsivähennys. Yhteiskunnan ikärakenteen vinoutumisesta on monia haitallisia seurauksia. Taloudelliset seikat eivät saisi olla esteenä lasten syntymiselle.

  1. Hallituksen perhevapaauudistus kariutui talvella 2018 Keskustan vastustukseen. Uudistus olisi merkinnyt mm. nykymuotoisen kotihoidontuen lakkaamista sekä perheen itsemääräämisoikeuden rajaamista lastenhoitoa koskevissa kysymyksissä. Perhevapaauudistusta koskevan keskustelun yhteydessä olin näkevinäni myös ideologista vaikuttamista.  Tuolloin uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan varhainen kotoa päivähoitoon siirtyminen vaikuttaisi myönteisesti siihen, miten pitkälle lapset kouluttautuvat. Tulosten referoinnin yhteydessä jätettiin monessa yhteydessä kertomatta, että mikäli vanhempien koulutus otettiin huomioon, yhteys kuitenkin hävisi. Tutkimus ei siis osoittanut eroa kotihoidon ja kunnallisen varhaiskasvatuksen laadun välillä. Tämä olisi ollut kohtuullista myös kertoa. Jäin miettimään, kenen etua tällainen uutisointi palveli. Kirjoitin perhevapaauudistuksesta Suomenmaan ja Savon Sanomien yleisönosastolle otsikolla ”Perheiden valinnanvapautta ei pidä rajoittaa”. Kirjoitus on sivuiltani kohdasta Julkaisut / Kirjoitukset.

Mikäli seuraava hallitus jatkaa perhevapaauudistuksen valmistelua, on varmistettava, ettei perheiden valinnanvapautta edelleenkään kavenneta.

  1. Työajan joustot, etätyöjärjestelyt sekä perheen mahdollisuus valintansa mukaisiin ratkaisuihin ovat esimerkkejä lapsiperheen tai omista vanhemmistaan huolehtivien työssä käyvien arkea helpottavista ratkaisuista. Ne mahdollistavat erilaisiin elämäntilanteisiin sopivan mallin löytämisen. Väestöliiton sivustolla (http://www.vaestoliitto.fi/perhe-ja-tyo/) käsitellään mm. perheen ja työn yhteensovittamista. Sivuston mukaan ”Perheystävällinen työpaikka on hyvämaineinen ja houkutteleva – -. Perheystävälliset käytännöt parantavat myös yritysten tuottavuutta.”  Joustot ruuhkavuosia elävien vanhempien elämässä auttavat jaksamaan. Se on lopulta myös lasten ja lastensa hoitoa tarvitsevien ikääntyneiden etu.

Seuraavalla hallituskaudella tulee selvittää mahdollisuutta työajan joustojen lisäämiseen.

  1. Olin hiljattain tilanteessa, jossa rekrytoinnista vastaava ihminen pohti hedelmällisyysiässä olevan naisen palkkaamista. Hän kallistui ratkaisussaan miehen valintaan, koska halusi välttää riskin naisen äitiyslomalle jäämisestä. Jari Kolehmaisen Talousverkko-sivustolla esittämän laskelman mukaan kulujen suuruudeksi kahden äitiysloman osalta muodostuu yli 27 000 euroa (lähde: https://www.talousverkko.fi/mita-aitiysloma-maksaa-tyonantajalle ) Nykyinen malli, jossa äidin työnantaja maksaa raskaudesta työnantajalle koituvat kustannukset luo työmarkkinoille epätasa-arvoa. On hyvä kysyä, kenen ylipäänsä tulisi maksaa äitiys- ja isyysvapaista koituvat kustannukset.

Seuraavalla hallituskaudella tulee selvittää mahdollisuutta vanhempainlomista koituvien kulujen kattamiseen verovaroin. Toimintatavan muutos olisi yksi askel tiellä kohti lapsiystävällisempää yhteiskuntaa.

  1. Ikääntyneiden määrän lisääntyessä yhä useampi heikkokuntoinen vanhus asuu omassa kodissaan. Asuminen mahdollistuu yhä parempien kotiin tarjottavien palveluiden mutta ennen kaikkea omaishoitajien työn tuella. Omaishoidon kriteerien mukaan tavanomainen vanhemmuuteen liittyvä auttaminen ja vastuu eivät oikeuta omaishoidon tukeen. Omaishoidon tuen kriteerit ovat esimerkiksi Kuopiossa asetettu valtakunnallisesti verrattuna hyvin korkealle.

Korkealla oleva rima tarkoittaa sitä, että moni käytännössä omaishoitajan työtä tekevä ei tukea kuitenkaan saa.  Samalla järjestelmä on kuitenkin hyvin jäykkä. Mikäli henkilö ei ole oikeutettu omaishoidon tukeen, ei hän yleensä saa mitään muutakaan tukeen liittyvää palvelua. Kuitenkin ikääntyneitä omaishoitajia auttaisi jaksamaan työssään se, mikäli he saisivat välillä pelkästään vapaapäiviä työstään.

Sukupolvien ketju on vastuun rikas ketju. Sukupolvet huolehtivat toisistaan: vanhemmat lapsistaan – sitten nuoremmat polvet vanhemmistaan. Tätä välittämisen vastuuta haluamme jatkaa. (Keskustan periaateohjelma 2018)

Seuraavalla hallituskaudella on pohdittava mahdollisuutta määritellä yhdeksi omaishoidon tuen asteeksi pelkästään vapaapäivät. Tällaisen tukiluokan muodon luomisella yhä useampi omaishoitajan työtä tekevä jaksaisi tehdä työtä nykyistä pidempään.

Meillä on ohittamaton vastuu lähimmäisistä. Vahvojen yhteiskunta on pohjimmiltaan vain vastuulleen sokeiden yhteiskunta. (Keskustan periaateohjelma 2018)

Huolenpito kuuluu kaikille!