Perusopetuksen uusi opetussuunnitelma, sähköiset oppimisympäristöt, opettajuuden muutos sekä ammatillinen koulutuksen reformi ovat esimerkkejä koulujen pedagogisista kehitystrendeistä. Samaan aikaan levottomien tai muuten oireilevien lasten ja nuoren määrä on jatkuvasti lisääntynyt. Yhtälö ei ole helppo. Miten koulu valitsee toimintamallit, jotka sopivat parhaiten juuri tähän aikaan? Kuvaan seuraavassa näkökohtia, jotka mielestäni tulee ottaa huomioon koulutuksen kehittämisessä:

  • Useimmat eduskuntapuolueet esittävät oppivelvollisuutta viisivuotiaille. Kansainvälinen tarkastelu paljastaa, ettei oppivelvollisuuden aikaistamista voi perustella oppimistuloksilla. Koko ikäluokkaa koskeva ratkaisu ei ole optimaalinen myöskään syrjäytymisen ehkäisemisen kannalta. Kyseinen resurssi tulisi suunnata pikkulapsiperheiden tukemiseen.
  • Perusopetuksen uusi opetussuunnitelma sisältää monia mahdollisuuksia. Uudistuksen vaikutuksia oppilaiden kasvuun ja oppimistuloksiin tulee kuitenkin arvioida kriittisesti. On olemassa viitteitä, että uudistuksen keskeinen elementti, itseohjautuvuuden lisääminen,  saattaa liian pitkälle vietynä heikentää oppimistuloksia ja lisätä pudokkuutta.
  • Erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä kasvaa. Erityisoppilaiden integraatio yleisopetuksen luokkiin edellyttää riittävää tukiresurssia, mikä tulee turvata.
  • Yleisimpiä luokassa olevia häiriötilanteita ovat opettajan kanssa samaan aikaan puhuminen, opetukseen tarvittavien välineiden puuttuminen, tunneilta myöhästely, matkapuhelimen luvaton käyttö sekä yleinen kuuntelemattomuus (OAJ:n selvitys). Työrauhan palauttaminen tulee ottaa koulun kehittämisen keskeiseksi tavoitteeksi kiusaamisen vähentämiseen tähtäävän KIVA-koulu -hankkeen tavoin.
  • Joustavat opetusjärjestelyt sekä tiimi- ja samanaikaisopettajuus ovat mahdollisuuksia, joiden käyttöönottoa täytyy tukea.
  • PISA-tutkimuksen mukaan nykykoulu on haastava monille pojille. Tämä tulee näkyviin erityisesti yläkoulussa. Koulua tulee kehittää jatkossa poikien ja kaikkien syrjäytymisvaarassa olevien näkökulmasta.
  • Opettajista yhä useampi on naisia. Pojat tarvitsevat kuitenkin myös miehisiä roolimalleja. Siksi on haettava keinoja miesopettajien määrän kasvattamiseen.
  • Kolmiportaiseen tukeen liittyvää byrokratiaa tulee keventää.
  • Ammatillisen koulutuksen reformi lisäsi työpaikoilla tapahtuvaa oppimista. Uudistuksen suunta on  oikea. Ongelmia on kuitenkin mm. lähiopetustuntien määrän voimakkaan vähenemisen sekä harjoitteluiden ohjauksen aliresursoinnin vuoksi. Toimintatapoja ja resursointia tulee tarkistaa.
  • Opettajien ja muun koulun henkilökunnan jaksamista tulee tukea. Täydennyskoulutukseen tulee varata riittävät resurssit.
  • Ylioppilaskirjoitukset sekä asevelvollisuuden aloitus tapahtuvat kaksi kertaa vuodessa. Jatkossa tulee selvittää mahdollisuus korkeakoulujen pääsykokeiden järjestämiseen niin ikään puolen vuoden välein. Näin voidaan vähentää nuorille tulevien välivuosien määrää.
  • Opintotuen saamisen ehtona olevat tulorajat tulee poistaa. Opintopisteiden kertyminen on riittävä kriteeri tuen saamiselle. Tämä lisää opiskelijoiden mahdollisuutta integroitua työelämään jo ennen valmistumista.
  • Opinnäytetöiden työelämälähtöisyyttä tulee lisätä, jotta ne tukevat nykyistä enemmän yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kehittymistä.

Ajatuksia koulun kehittämisestä

2020-luvulle tähyilevä koulu kehittyy yhteiskunnan mukana. Uusi opetussuunnitelma, opetuksen digitalisoituminen sekä yhä oppilaslähtöisempi pedagogiikka ovat esimerkkejä koulussa tapahtuvasta muutoksesta. Projekti- ja ryhmätyölähtöiset menetelmät kasvattavat omatoimisuutta, mutta vaativat oppilailta yhä itsenäisempää työotetta. 

Esimerkiksi matematiikan ja äidinkielen taidot ovat kovaa valuuttaa myös tulevaisuudessa. Siksi on tärkeää jatkuvan arvioinnin avulla todentaa myös uusien opetusmenetelmien vaikuttavuutta. Erityisopettajan tehtävässä tekemäni havainnot antavat viitteitä siihen, että vaikka ryhmätyötaidot sekä kyky itsenäiseen työskentelyyn ovat tulevaisuudessa yhä tärkeämpiä taitoja, tarvitaan niiden kehittymiseen ammattitaitoisen opettajan ohjausta. Koska oppilaiden kyky ottaa vastuuta vaihtelee, on tärkeää varmistaa myös se, etteivät uudet käytänteet johda perustietojen ja taitojen heikkenemiseen ja sen myötä koulupudokkaiden lisääntymiseen.

Työskentelin kuusi vuotta opetuksen digitalisointiin liittyvien valtakunnallisten hankkeiden parissa. Toimin hankejohtajana oppimisalustaprojektissa ja johdin sähköisten oppimateriaalien jakamiseen tähtäävää hanketta ja palvelun levittämistä kouluille. Näköalapaikalta oli helppoa havaita digitalisaation hyötyjä myös oppimiseen. Esimerkiksi kertotaulua tai englannin epäsäännöllisiä verbejä on käytännöllistä opiskella tietokoneavusteisesti, puhumattakaan etäopetuksen suomista mahdollisuuksista. Näin työssäni myös esimerkkejä hankkeista, joiden pedagoginen arvo oli vähintäänkin kyseenalainen.

Muutamme maailmaa teknologisilla harppauksilla ja luomme niillä uutta. – – Muistamme silti, mikä on väline ja mikä elämää itseään. Ihmiset päättävät yhä päämäärät. (Keskustan periaateohjelma 2018)

Tapaan koulussa paljon hyvin oppimaan motivoituneita lapsia. Perusluonteeltaan lapset eivät ole muuttuneet. Erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä kuitenkin kasvaa.

Kolmiportainen tuki rakennettiin systematisoimaan tuen antamista.  Työkalussa on omat hyvät puolensa. Moni opettaja kokee kuitenkin, että lisääntynyt kirjaamisvelvoite on poissa muusta työstä. opetustyöstä. Seuraavalla hallituskaudella tuleekin selvittää, millä keinoilla malliin liittyvää byrokratiaa voisi vähentää.

Lääkkeenä kotitaustoista nouseviin haasteisiin monet eduskuntapuolueet kannattavat oppivelvollisuuden aloittamista jo 5-vuotiaana. Itse mietin, miksi koko ikäluokan oppivelvollisuutta pitäisi jatkaa tilanteessa, jossa vain osa oireilee. En näe ratkaisua myöskään keinona oppimistulosten paranemiseen. Viimeisessä PISA-tutkimuksessa parhaiten menestyivät ne maa, joissa oppivelvollisuus alkaa 6-7 vuotiaana.  Analysoin aihetta tarkemmin Savon sanomissa 27.10. julkaistussa kirjoituksessa.

Monet lasten ongelmat ovat luonteeltaan sellaisia, ettei koululla ole mahdollisuuksia vaikuttaa niihin.  Siksi perheelle annettava moniammatillinen tuki ja sen uudenlainen perhekohtainen koordinointi ovat nousemassa jatkossa yhä keskeisempään rooliin. Omassa kotikaupungissani on näyttöä myös siitä, miten riittävän varhain kotiin annettu tuki maksaa itsensä myös takaisin.

Kelpaamme keskeneräisinä. Haluamme Suomen, jossa ihmisarvoa ei määritetä kympin suorituksilla. Tärkeämpää on kilvoitella itsensä kanssa kuin saavuttaa muiden mittarit. (Keskustan periaateohjelma 2018)

Ylivilkkautta on havaittavissa myös tytöissä, mutta useammin ne, joiden joiden koulutyöhön keskittymisessä on merkittäviä haasteita, ovat poikia. Puhe kilttien tyttöjen koulusta ei ainakaan kaikilta osiltaan ole myytti. Mielestäni seuraavan hallituskauden aikana tulisi tarkastella koulua ennakkoluulottomasti myös pokien näkökulmasta. Onko akateemisesti painottunut opetussuunnitelma tarkoituksenmukaisesti rakennettu tilanteessa, jossa reilusti alle puolet ikäluokasta ja vielä pienempi osa pojista siirtyy perusopetuksen jälkeen lukioon?

Monet pojista elävät arkea, jossa miehen malli ei ole kotioloissa läsnä. Erityisesti poikien kannalta olisikin syytä pohtia, miten miesten määrää opettajakunnassa voitaisiin lisätä. Nykykoulussa jopa neljä viidesosaa opettajista saattaa olla naisia. Aiemmin sukupuolten määrää opettajakunnassa hallittiin kiintiöillä. Mikä olisi meidän aikaan sopiva keino.

Euroopan unionissa keskustellaan parhaillaan kellojen siirtämisen lopettamisesta. Aihe koskettaa myös lapsia ja nuoria. Lasten koulukuntoisuuden kannalta levolla on keskeinen merkitys. Erityisesti monilla yläkoulun oppilailla on lähes krooninen väsymys. Univaje heikentää oppimiskykyä ja aiheuttaa pahimmillaan myös mielenterveysongelmia.  Nyt käynnissä olevan keskustelun yhteydessä olisi hyvä tarkastella myös koulujen alkamisajankohtaa. Monissa muissa maissa koulupäivät alkavat vasta yhdeksän aikoihin.

Voidaan tehdä toisinkin. Tahdomme lisää ennakkoluulottomuutta ja luovuutta kouluihin, työpaikoille ja harrastuksiin. Uskallamme uudistaa ja luopua tarvittaessa vanhasta. Kuulemme ja osallistamme, rohkaisemme jokaista löytämään omat vahvuutensa. (Keskustan periaateohjelma 2018)

 

Oppilaiden näkökulman lisäksi koulun kehittäimisessä tulee ottaa huomioon opetushenkilöstö. Aivan kuten yrityksissä henkilöstö on yhtiön tärkein voimavara, on hyvinvoiva ja motivoitunut henkilöstö on myös laadukkaan opetuksen keskeinen lähtökohta.

Keskusteltaessa ryhmäkoosta keskitytään usein oppimistuloksiin ja oppilaiden näkökulmaan kuten kuuluukin. Ryhmäkoko vaikuttaa kuienkin myös luokan hallintaan ja opettajan jaksamiseen erityisesti silloin, jos luokassa on erityisen tuen piirissä olevia oppilaita.

Erityistä tukea saavien lasten määrä koululuokissa on kasvanut jo kolmen vuosikymmenen ajan. Tämän vuoksi on tärkeää huolehtia myös ryhmäkohtaisen erityisopetus- ja avustajaresurssin riittävyydestä. Työn uudenlaisella organisoinnilla ja henkilökunnan välisen yhteistyön lisäämisellä voidaan myös parantaa koulun mahdollisuuksia oppilaiden tukemiseen.

Myös oppimisympäristöt kehittyvät. Digiopetuksen mahdollistaman kalustuksen lisäksi tiloja tulee kehittää avoimempaan suuntaan niin, että ne tukevat erilaisia työotteita kuten ryhmä- ja yksilötyöskentelyä sekä niin, että tilat mahdollistavat samanaikaisopetuksen. Uusien koulurakennusten ja vanhojen käytäväkoulujen luokkien avaamisen lisäksi muutosta voidaan edistää nykyaikaisten kalusteratkaisuiden avulla.

Myös oppimisympäristöjen turvallisuudesta ja terveellisyydestä täytyy huolehtia. Koulujen sisäilmaongelmiin tulee puuttua viivyttelemättä. Kykyä tilanteen asianmukaiseen kartoittamiseen sekä korvaavien tilojen hankintaan tarvittaessa riittävän nopeasti täytyy kehittää. Ilmiön laajuutta kuvaa se, että sisäilman vuoksi herkistyneitä löytynee meidän kaikkien tuttavista.

Pedagogisen ja johtamiseen suunnatun täydennyskoulutuksen resurssi on kunnissa usein alimitoitettua. Oppimisen ja käytöksen pulmat,  opetuksen digitalisoituminen sekä uudenlainen ohjausta ja yhteisopettajuutta painottuva opetussuunnitelma ovat kaikki ilmiöitä, joiden kohtaamiseen koulun henkilöstö tarvitsee myös koulutusta.

Meillä jokaisella on muistikuvia hyvistä opettajista. Myös toisenlaisia opettajia olemme saattaneet kohdata. Vaikka olen edellä kuvannut koulun kehittämisen vaatimia satsauksia, on kokemukseni mukaan opettajan ja kasvattajan tärkeimpiä työkaluja kuitenkin tunteva sydän ja oppilaista välittävä asenne. Välittäminen on myös ongelmiin puuttumista ja rajojen asettamista silloin, kun siihen on tarvetta. Hyvästä tahdosta huolimatta myös oppilailleen ja työhönsä omistautunut opettaja saattaa väsyä, jos päivittäisestä työstä tulee liian suurien haasteiden ja paineiden alla selviytymistä. Siksi myös opettajien työolosuhteista ja jaksamisesta on tärkeää pitää huolta. Hyödyn saajia ovat viime kädessä oppilaat.

Sain viime kesänä entisiltä oppilainani kutsun luokkakokoukseen. Tapaaminen oli mieleenpainuva. Erityisesti minua rohkaisi niiden poikaoppilaiden tapaaminen, joiden kiinnostus ja osin myös koulumenestys oli lukuaineiden osalta ollut heikkoa. Useimmat heistä olivat löytäneet työelämään kuitenkin ammatillisen koulutuksen kautta. Joukossa oli mm. LVI-ja IV-asentaja, sähkömies ja talonrakentaja. Koulussa kohdatuista haasteista huolimatta työstä oli löytynyt elämään tärkeä sisältö ja yhteiskunta oli saanut uusia veronmaksajia.

Viime kuukausina olemme kuulleet huolestuneita äänenpainoja mm. ammatillisen koulutuksen opetushenkilöstön suunnalta. Vaikka muutoksen myötä työelämään vahvemmin integroitu ammattikoulutus nähdään monella tapaa tervetulleena kehityssuuntana, koetaan lähiopetusresurssi nykytilanteessa liian vähäiseksi. Myös yrityksille tullut vastuu on koettu paikoin liian suureksi. Korjaavat toimenpiteet  tulisikin toteuttaa viipymättä, jotta kehitys ei johtaisi nykyisten opiskelijoiden syrjäytymiseen,

Suomi tarvitsee niin kirjaviisautta kuin kädentaitojakin. Mahdollisuus oppia omaan tapaan ja tahtiin pitää olla kaikilla. (Keskustan periaateohjelma 2018)

Koulutus kannattaa!smile