Nykyisen hallituksen yhtenä tavoitteena on ollut työpaikkojen lisääminen sekä yritysten toimintaedellytysten parantaminen. Tämän työn tulee jatkua seuraavallakin hallituskaudella.

Seuraavassa lista kuvaa näkemyksiäni keinoista, joilla yrittäjyyden aseman voitaisiin parantaa.

  1. Huolehditaan osaavasta työvoimasta ja sen riittävyydestä
  2. Lisätään paikallista sopimista
  3. Parannetaan Itä-Suomen kilpailukykyä kehittämällä alueen saavutettavuutta (mm. 5-tie, 9-tie ja Itärata)
  4. Parannetaan maatalousyrittäjien asemaa
  5. Vahvistetaan yrittäjyyskasvatuksen asemaa kouluissa
  6. Pienennetään sääntelyn aiheuttamia kustannuksia
  7. Parannetaan konkurssin tehneiden yrittäjien asemaa

Ajatuksiani yrittäjyydestä 

Asuimme vuosikymmen alussa perheeni kanssa vuoden Lontoon pohjoispuolella Great Leighs-nimisessä kylässä. Minulla oli kumppanuussuhde sikäläisen OKL-yliopiston kanssa, joka mahdollisti tutustumisen useisiin kouluihin.  Eräällä kouluvierailulla minulle esiteltiin malli, jossa kuudesluokkalaiset oppilaat saivat paikalliselta yhdistykseltä alkupääoman, jonka turvin he perustivat yrityksen. Ennen yläkouluun siirtymistä yritys purettiin ja voitto jaettiin. Oppilaat saivat siitä osan ja loppu laitettiin  luokkaretkirahastoon. Idea oli mainio. Vastuu oikeasta taloudenpidosta motivoi yrittämään.

Kaikilla on oikeus tavoitella jotain suurempaa ja toteuttaa haaveitaan. Parhaimmillaan yhteiskunta on silloin, kun se tarjoaa rakennuspuita ihmisten valinnoille – – ja kasvulle omintakeiseksi persoonaksi. (Keskustan periaateohjelma 2018)

Yritteliäs elämänasenne syntyy jo lapsena. Kokemus siitä, että sinuun luotetaan kasvattaa rohkeutta. Haasteiden kohtaaminen kehittää ongelman ratkaisua. Niiden selvittäminen synnyttää pärjäämisen tunteen.

 

Syksyllä 2017 olin kirjoittamassa ryhmäni valtuustoaloitetta yrittäjäpainotteisen yläkoulun perustamisesta Kuopioon. Aloite sai hyvän vastaanoton myös muissa puolueissa. Sen toteutus on tällä hetkellä virkamiesvalmistelussa.

Yrittäjyyskasvatus on mennyt eteenpäin myös Suomessa. Yes-verkosto ja NY-järjestö tekevät erinomaista työtä yrittäjyyden lipun kantajina kouluihin ja oppilaitoksiin. Kansainvälinen tutkimus osoittaa, että yrittäjyyskasvatuksella on laajoja vaikutuksia oppilaisiin. Se parantaa sekä oppimistuloksia että koulumotivaatiota. Mielestäni yrittäjyyskasvatuksen ja taloustiedon asemaa tulee parantaa kaikilla kouluasteilla.

Yrittäjyys on työtä ja uuden luomista. Sillä ihminen ilmaisee itseään ja palvelee samalla muita. Yrityksen olemassaolon perustana on aina vahvat arvot, asiakkaiden tarpeiden täyttäminen ja tekemisen palo. Yrittäjä kantaa riskin, työllistää ja luo hyvinvointia ympäröivään yhteiskuntaan. (Keskustan periaateohjelma 2018)

Kunnan ja valtion verotulot riippuvat työssä käyvien määrästä. Verotuloilla on siten suora vaikutus yhteiskunnan kantokykyyn. Siksi jokainen, vaikkapa yhden henkilön työllistävä yritys tärkeä.

Kasvoin itse yrittäjäperheessä.  Olen siksi nähnyt läheltä yrittämisen iloja mutta myös sen varjopuolia. Yritykset ja elinkeinotoiminnan myötä syntyvät verotulot ovat yhteiskunnan kannalta välttämättömiä. Siksi on oikeudenmukaista, että yrittäjistä, ehkä pitkään muillekin työpaikkoja luoneista liiketoiminnan harjoittajista pidetään huolta myös silloin, jos yritystoiminta joudutaan ajamaan alas. Mahdollisesti konkurssi on aina suuri vastoinkäyminen yrittäjälle itselleen, mutta tilanteella on usein vaikutuksia myös hänen lähipiirilleen. Vaikeuksistakin voidaan selvitä ja myös konkurssi on koulu, josta voi olla hyötyä. On koko yhteiskunnan etu, että mahdollisesti koko omaisuutensa menettäneille ja velkataakan hoidettavaksi saaneet entiset yrittäjät autetaan tällöin uuteen alkuun.

Työ on oikeus, työ on velvollisuus. Työllä on arvo itsessään, mutta työ ei määrittele ihmisen arvoa. (Keskustan periaateohjelma 2018)

Vaikka olen itse tehnyt pääosan työurastani julkisella sektorilla, työuralleni mahtuu kuuden vuoden jakso, jolloin työskentelin opetusteknologian ja koulurakentamisen tuotekehitys- ja myyntitehtävissä osakeyhtiöiden palveluksessa. Tuo aika opetti itselleni paljon. Opin toisaalta sen, mitä on työskentely kilpailluilla markkinoilla ja toisaalta sen, millä tavoin tekemistä voidaan hallita myös kilpailutilanteissa. Samalla sain kokemusta palkkatyöstä, josta riippuu myös yrityksen tulevaisuus. Mielestäni se, että työntekijät saadaan kokemaan yrityksen päämäärät aidosti omakseen ja sitoutumaan niihin on pelkästään myönteinen asia.

Tavoitteemme on työelämä, jossa työntekijä ja –antaja voivat hyvin, luottavat toisiinsa ja sopivat yhteiseksi hyväksi. – – (Keskustan periaateohjelma 2018)

Nykyinen hallitus on tehnyt monia yrittäjien asemaa parantavia toimenpiteitä. Uusia työpaikkojen myötä hyöty valuu myös työntekijöille. Siksi minun on hyvin vaikea ymmärtää joidenkin tahojen tietoisesti rakentamaa vastakkainasettelu yrittäjien ja työntekijöiden välille. Työtä yritysten toimintaedellytysten parantamiseksi on jatkettava. Vasemmistossa suunnitteilla olevat yritysverotuksen kiristykset on torjuttava demokratian mahdollistamin keinoin.

Maatalouden ahdinko on ilmeinen. On aiheellista kysyä, miten on mahdollista, että ruoka, jota me kaikki syömme ei anna enää leipää sen tuottajalle. Työtä maatalouden sekä teollisuuden ja kaupan välisen tulonjaon korjaamiseksi tulee jatkaa. Maatalouden ahdinkoon on vastattava toimenpiteillä, joka mahdollistaa elinkeinon jatkumisen Suomessa. Itäisen Suomen viljelijät eivät ole saaneet viime vuosina korvauksia satotuhoista, toisin kuin Länsi-Suomen. Jotta puhtaan kotimaisen ruoan saatavuus voidaan jatkossakin turvata, on pidettävä huolta viljelijöistä.  

Itä-Suomen kilpailukyky on yhteinen asiamme

Itä-Suomen kilpailukyky kasvaa yhteistyöllä. Itä-rata, valtateihin kohdistuvat tiehankkeet sekä alemman tieverkon perusparannuksen ja kunnossapidon riittävyys ovat esimerkkejä hankkeista, joita tulee ajaa yhdessä kaikkien Itä-Suomen kansanedustajien kesken. Verrattaessa rata- ja tiehankkeiden osuuksia Itä-Suomen ja Länsi-Suomen välillä ei ole liioiteltua sanoa, että nyt on Itä-Suomen vuoro.

Itä-Suomen asuttuna pitäminen edellyttää  määrätietoista aluepolitiikkaa. Lähtökohtana kehittämisessä tulee olla alueiden omat vahvuudet. Samalla on tunnistettava julkisten palveluiden pitovoima. Esimerkkejä vaikuttavasta aluepolitiikasta löytyy esimerkiksi Ruotsista, jossa sähkövero on alhaisempi harvaan asutuilla seuduilla tai Norjasta, jossa pohjoisten maakuntien asukkaat maksavat 3,5 prosenttia alhaisempaa tuloveroa. 

Suomen toimenpiteet alueiden elinvoiman parantamiseksi ovat olleet viime vuosina hyvin heikkoja. Mikäli muutosta ei saada aikaan, on edessä Itä-Suomen vähittäinen tyhjeneminen ja väen pakkautumisen etelän kasvukeskuksiin. 

Jotkut tahot haluavat rakentaa vastakkainasettelua Joensuun ja Kuopion välille. Tämä vaikuttanee osaltaan siihen miksi sanonnan mukaan äänet eivät yllä Ohtaansalmen sillan toiselle puolelle. Näen Kuopion ja Joensuun seudut kuitenkin tasavertaisina ja toisiaan tukevina seutuina. 

Itä-Suomen yliopisto on esimerkki maakuntia sitovasta yhteistyön alustasta, jonka hyödyntämistä koko Itä-Suomen kehittämisessä tulee edelleen syventää. Riittävä linja-auto- ja raideliikenne keskuskaupunkien välillä mahdollistavat maakuntien välisen yhteistyön sujumisen myös käytännön arjessa.

Näen Pohjois-Karjalan keskeisinä vahvuuksina matkailun, puhtaan luonnon, Venäjän läheisyyden mahdollistaman yrittäjyyden sekä ulkomaankaupan. Näiden mahdollisuuksien hyödyntämisen eteen tulee tehdä työtä yhdessä.

Haluan kehittää Pohjois-Savon maakuntaa kolmen aluekeskuksen sekä alueen kunnan vahvuuksista käsin. Kuopiolaisena haluan muistuttaa keskittämistä ajavia päättäjiä myös siitä, että sekä Ylä-Savossa että Varkauden seudulla on suurempi vienti kuin Kuopiossa. Keskittämistä ajavien taloudelliset perusteetkin ovat siksi heikot.